Rakkaus on muuttanut kotiini! Ja tämä rakkaus tuli pienen pörröisen sekä reippaan tytön mukana, kun Sonata aka Sonja chihuahua muutti kotiini! Eli pitkään jatkunut koirakuume sai päätöksen. Ihan kivuttomasti tämä ei hoitunut, mutta palataan siihen tuonnenpana. Kova stressi takana, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.
Siinä hän nyt on! Valmiina seikkailuihin! :D
Olen jo tosiaan pitkään potenut koirakuumetta. Aina miettinyt, ettei elämäntilanteeseeni koira sovi. Mutta nyt tuntui sopivalta tilanteelta ottaa koira. Minulla oli siskoni koira jonkun aikaa hoidossa ja koska se sujui niin hyvin, lopullinen päätös oli helppo tehdä. Tietenkin koirakuume vain pahenee kun saa hoitaa tuollaista ihanaa palleroista! <3
Sonja on 5-vuotias ja ollut aikamoinen muotovalio. Monta kunniakirjaa ja stipendiä löytyy. Sonja tuli vastuulliselta kasvattajalta, joka haluaa kuulla miten meillä menee ja olenkin lähetellyt kuvia sekä kertonut hänelle arjestamme. Kun kasvattaja sanoi koiralle hyvästit, oli niin liikuttavaa kun hänelle tuli ihan kyyneleet, niin rakas koira voi olla. Ja kyllä, minäkin olen jo kiintynyt tuohon ihanan valloittavaan otukseen ihan täysin.
Kaksi pöhköä päätynyt yhteen!
Sonja on edellisessä kodissaan saanut hieman liikaa herkkuja, joten nyt on pienimuotoinen "läskileiri" menossa. Ruokaa tarkkaillaan ja ahkerasti lenkkeillään. Helpostihan tuo paino varmasti lähtee tippumaan, kun ei niitä herkkuja tässä taloudessa anneta. Jää emännänkin herkuttelut pois, sillä heti jos jokin rapisee (purkkapussikin) tulee syyllistävää katsetta välittömästi. Nauratti, ettei sitä itsekään voi täällä karkkipusseja alkaa rapistelemaan ja hyvä niin!
Topakka tyttö valvoo, että tässä talossa ei herkutella!
Kovasti kyllä itse haluaisi syödä herkkuja :D
Olen ahkerasti lukenut rodusta ja koirista yleensäkin. Lapsena/nuorempana olen ollut paljonkin koirien kanssa tekemisissä ja uskon siihen, että tässäkin pärjää maalaisjärjellä sekä johdonmukaisella. Sonja on jo valmiiksi hyvin koulutettu, joten helpostihan tämä on sujunut. Vielä kuitenkin olemme siinä vaiheessa, että vasta tutustumme toisiimme, mutta on mukavaa, että koirani on reipas luonne, joten voimme yhdessä käydä ystäviemme luona ja olla muutenkin aktiivisia. Kaikkiallehan koiraa ei voi ottaa mukaan ja joskus tarvitsee hoitajaa, mutta näin ihanalle sekä helpolle koiralle hoitajan löytäminen ei ole ongelma. Onneksi minulla on ihania ystäviä joiden käsiin uskallan hyvillä mielin rakkaani jättää.
Tiedostan siis sen, että koirasta on myös ns. vaivaa, mutta kyllä tuo ihanasti tuo sisältöä elämään sekä pitää seuraa. Yksin kun asuu, on mukavaa kun joku kotona odottaa ja jota saa rapsuttaa sekä pitää kainalossa. Joskus se eläimen rakkaus on paljon vahvempaa kuin ihmisen. Ei sillä, kyllä täällä rakkautta riittäisi miehellekin, mutta ehkä tuolloin pitäisi aktivoitua tuossa treffailussa, missä olen kyllä aika surkea, myönnettäköön! :D :D
Pikkuotus on myös kova köllimään ja kuorsaamaan.
Eilen kävimme Sonjan kanssa tutustumassa ystäväni Minnan uuteen kotiin. Minna muuttakin kimppakämppään, mikä minusta on hieno ratkaisu yli kolmekymppisellekin. Minnan blogista voi lukea lisää TÄÄLTÄ. Pääkaupunkiseudulla asuminen on kallista, joten kimppakämppä on hyvä vaihtoehto, varsinkin keskusta-asumiseen. Olen myös sitä mieltä, koska sinkkutaloudet ovat lisääntyneet, lisääntyy myös varmasti tietynlainen yksinäisyys. Ja puhun nyt ihan tavallisista, kiireellisistä sinkuista, jotka eivät syystä tai toisesta ole parisuhteessa. Varsinkin sosiaaliselle ihmiselle kimppakämppä on aivan loistava ratkaisu, itse kaipaan välillä kovastikin niitä aikoja kun asuin Kampissa loistavan kämppikseni kanssa. Toivotan Minnalle ja Eveliinalle oikein paljon onnea uuteen kotiin ja varmasti näette minua sekä Sonjaa siellä useinkin! :D
Minnan ja Eveliinan uudessa kodissa kävimme ihmettelemässä.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
-Mira-
Minut löytää myös instagramista nimimerkillä @mirasdestiny
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti