True Love!

Rakkaus on muuttanut kotiini! Ja tämä rakkaus tuli pienen pörröisen sekä reippaan tytön mukana, kun Sonata aka Sonja chihuahua muutti kotiini! Eli pitkään jatkunut koirakuume sai päätöksen. Ihan kivuttomasti tämä ei hoitunut, mutta palataan siihen tuonnenpana. Kova stressi takana, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. 

Siinä hän nyt on! Valmiina seikkailuihin! :D

Olen jo tosiaan pitkään potenut koirakuumetta. Aina miettinyt, ettei elämäntilanteeseeni koira sovi. Mutta nyt tuntui sopivalta tilanteelta ottaa koira. Minulla oli siskoni koira jonkun aikaa hoidossa ja koska se sujui niin hyvin, lopullinen päätös oli helppo tehdä. Tietenkin koirakuume vain pahenee kun saa hoitaa tuollaista ihanaa palleroista! <3

Sonja on 5-vuotias ja ollut aikamoinen muotovalio. Monta kunniakirjaa ja stipendiä löytyy. Sonja tuli vastuulliselta kasvattajalta, joka haluaa kuulla miten meillä menee ja olenkin lähetellyt kuvia sekä kertonut hänelle arjestamme. Kun kasvattaja sanoi koiralle hyvästit, oli niin liikuttavaa kun hänelle tuli ihan kyyneleet, niin rakas koira voi olla. Ja kyllä, minäkin olen jo kiintynyt tuohon ihanan valloittavaan otukseen ihan täysin. 

Kaksi pöhköä päätynyt yhteen!

Sonja on edellisessä kodissaan saanut hieman liikaa herkkuja, joten nyt on pienimuotoinen "läskileiri" menossa. Ruokaa tarkkaillaan ja ahkerasti lenkkeillään. Helpostihan tuo paino varmasti lähtee tippumaan, kun ei niitä herkkuja tässä taloudessa anneta. Jää emännänkin herkuttelut pois, sillä heti jos jokin rapisee (purkkapussikin) tulee syyllistävää katsetta välittömästi. Nauratti, ettei sitä itsekään voi täällä karkkipusseja alkaa rapistelemaan ja hyvä niin! 

Topakka tyttö valvoo, että tässä talossa ei herkutella! 

Kovasti kyllä itse haluaisi syödä herkkuja :D

Olen ahkerasti lukenut rodusta ja koirista yleensäkin. Lapsena/nuorempana olen ollut paljonkin koirien kanssa tekemisissä ja uskon siihen, että tässäkin pärjää maalaisjärjellä sekä johdonmukaisella. Sonja on jo valmiiksi hyvin koulutettu, joten helpostihan tämä on sujunut. Vielä kuitenkin olemme siinä vaiheessa, että vasta tutustumme toisiimme, mutta on mukavaa, että koirani on reipas luonne, joten voimme yhdessä käydä ystäviemme luona ja olla muutenkin aktiivisia. Kaikkiallehan koiraa ei voi ottaa mukaan ja joskus tarvitsee hoitajaa, mutta näin ihanalle sekä helpolle koiralle hoitajan löytäminen ei ole ongelma. Onneksi minulla on ihania ystäviä joiden käsiin uskallan hyvillä mielin rakkaani jättää. 

Tiedostan siis sen, että koirasta on myös ns. vaivaa, mutta kyllä tuo ihanasti tuo sisältöä elämään sekä pitää seuraa. Yksin kun asuu, on mukavaa kun joku kotona odottaa ja jota saa rapsuttaa sekä pitää kainalossa. Joskus se eläimen rakkaus on paljon vahvempaa kuin ihmisen. Ei sillä, kyllä täällä rakkautta riittäisi miehellekin, mutta ehkä tuolloin pitäisi aktivoitua tuossa treffailussa, missä olen kyllä aika surkea, myönnettäköön! :D :D 

Pikkuotus on myös kova köllimään ja kuorsaamaan. 

Eilen kävimme Sonjan kanssa tutustumassa ystäväni Minnan uuteen kotiin. Minna muuttakin kimppakämppään, mikä minusta on hieno ratkaisu yli kolmekymppisellekin. Minnan blogista voi lukea lisää TÄÄLTÄ. Pääkaupunkiseudulla asuminen on kallista, joten kimppakämppä on hyvä vaihtoehto, varsinkin keskusta-asumiseen. Olen myös sitä mieltä, koska sinkkutaloudet ovat lisääntyneet, lisääntyy myös varmasti tietynlainen yksinäisyys. Ja puhun nyt ihan tavallisista, kiireellisistä sinkuista, jotka eivät syystä tai toisesta ole parisuhteessa. Varsinkin sosiaaliselle ihmiselle kimppakämppä on aivan loistava ratkaisu, itse kaipaan välillä kovastikin niitä aikoja kun asuin Kampissa loistavan kämppikseni kanssa. Toivotan Minnalle ja Eveliinalle oikein paljon onnea uuteen kotiin ja varmasti näette minua sekä Sonjaa siellä useinkin! :D

Minnan ja Eveliinan uudessa kodissa kävimme ihmettelemässä.

Rentoa sunnuntaita kaikille!



-Mira-



Minut löytää myös instagramista nimimerkillä @mirasdestiny

Bataattiranskalaisia

Olen jotenkin nyt ihastunut bataattiin. Bataattia on tullut aika vähän aikaisemmin käytettyä, sillä tykkään todella paljon riisistä. Riisikeittimen omistajana riisin kokkailu on myös todella helppoa. Mutta kiva saada välillä vaihtelua ruokavalioon eli vaikka bataatin pilkkomiseen tarvitaankin vähän aikaa ja voimaa, se kyllä kannattaa. 


Bataatti sisältää runsaasti tärkkelystä sekä sokeria ja on selvästi perunaa energiapitoisempi. Bataatissa on paljon ravintokuitua, C-vitamiinia, A-vitamiinin esiastetta beetakaroteenia sekä B6-vitamiinia. Bataatin maku on mukavasti myös hieman makeampi.

Tärkkelystä saa poistettua liottamalla bataattia kylmässä vedessä, mikä tuo myös bataattiranskalaisiin hieman rapeutta. 

Bataatin kuori voi joskus olla vähän paksumpaa sekä pilkkominen vaatii hieman voimaa, mutta on sen arvoista, koska bataatti on niin hyvää. Seuraavalla kerralla voisi kyllä kokeilla vaikka bataattisosekeittoa.

Tässä kiva ohje bataattiranskalaisille:

1.) Kuori bataatti ja pilko ranskaisten muotoon.

2.) Liota bataattisuikaleita kylmässä vedessä puoli tuntia, jotta tärkkelys hieman häviää. Näin saat bataattiranskalaisiin  myös rapeutta. 

3.) Kuivaa ranskalaiset hyvin talouspaperilla.

4.) Laita pussiin hieman öljyä ja mausteita sekä lisää bataattisuikaleet. Ravistele kunnolla.

5.) Paista uunissa noin 15-20 minuuttia ja lämpötilaa olen pitänyt suhteellisen korkealla jopa noin 275-astetta. Näin bataattiranskalaiset tulevat vielä hieman rapeammaksi  ja itse tykkään vähän jopa tummuneistakin ranuista!

Uuniin ja lämpöä kunnolla niin ovat vähän rapeampia! 

                                Sitten vaan lautaselle mieluisten lisäkkeiden kera ja nauttimaan! 

Tällä kertaa ranut maistuivat jauhelihan ja parsakaalin kera. 

Maistuvaa sunnuntain jatkoa! 



-Mira-



Minut löytää myös instagramista nimimerkillä @mirasdestiny

Sweet as Sugar

Tavallaan en yhtään ihmettele miksi ihmiset ovat niin sekaisin siitä, mikä on terveellistä, mikä ei. Kun fitness buumi on kovimmillaan, "keksitään" "rasvaton" vilja ja "proteiinipitoinen" rahka! WTF?! Eikös vilja ole luonnostaan jo vähärasvaista ja rahkassa on aina ollut proteiinia?!? Mutta, koska kyse on "fitness" tuotteista, terveellisiähän nämä ovat, eikö? VAIKKA lisätään sokeria ja siinä onkin kalorit jo pilvissä. Mutta kun ne sanoo, että tämä on t-e-r-v-e-e-l-i-s-t-ä!


Muutenkin (etenkin valmis)ruuassa on paljon vaikka mitä "piilossa." Rasvaa ja sokeria nyt useimmiten. Muistan kun Tomi Takamaa kirjoitti blogissaan otsikolla "Taaperosi ei ehkä tarvitse pillimehua" (löytyy TÄÄLTÄ) ja minkä myrskyn se saikaan aikaiseksi. Perus vastalausehan on "mitä se sulle kuuluu mitä muut syöttää lapsilleen." Eikä se tavallaan kuulukaan, mutta enemmän kritisoinkin sitä, miten kuluttajille tuotteita markkinoidaan. 

Tässä yksi syy, miksi ne mehut voi jättää pois. 

Kuinka moni juottaisi lapselleen desitolkulla cocista?

Joskus olen miettinyt, pitäisikö paljon sokeria sisältäviin tuotteisiin laittaa jokin varoitustarra. Aikamoista holhoamista tavallaan, mutta tarkoitan nyt elintarvikkeita, joita markkinoidaan terveellisinä, jopa pitkän iän salaisuutena, kuten vaikkapa jogurttia. Karkkit ja keksit kaikki tajuaa sokeripommeiksi (ainakin toivon niin!) mutta monien muiden tuotteiden korkea sokeripitoisuus voi tulla täysin yllätyksenä. Ja vaikka sokeri on sokeria, pahinta on se lisätty sokeri. Miksi kaiken pitää maistua ällömakealta, kuin vähempikin riittäisi?!

Juotava jogurtti vai limu? Oota kun mietin, ei kumpikaan?!

Ja valitettavan moni ihminen käsittää sokerin niin, että nyt puhutaan VAIN siitä valkoisesta kiteisestä jauheesta tai niistä vanhanaikaisista paloista, joita mummot käyttävät ryystäessään kahvia. Mitä, enhän minä SYÖ sokeria!? Mutta leivoksia, karkkia, keksejä, pullaa, jogurttia yms. kyllä. Ja pahinta onkin, että jos ihminen ei tajua herkuttelevansa (sillä luulen, että nuo edellä mainitut on kyllä herkuiksi tiedossa) vaan luulee syövänsä terveellisen aamupalan fitness-muroja ja jogurttia. 

Nämä nyt kaikki tiedostaa epäterveelliseksi. Mutta kuinka moni 

silti vetelisi 70 palaa sokeria, mutta ison pussillisen karkkia helposti.

(Kuvat napattu Syöhyvää -sivuston esitteestä. Sivusto löytyy TÄÄLTÄ.  Erittäin hyödyllistä tietoa terveellisestä ruokavaliosta. Syö hyvää on Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama hanke joka pohjautuu tammikuussa 2014 julkaistuihin suomalaisiin ravitsemussuosituksiin.) 

TV kun on täynnä tositeeveetä ja näin ollen myös painonpudotus -ohjelmia, huvitti eräskin "pullukka laihaksi" -ohjelma kovin paljon. Siinä toinen oli tosiaan "se pullukka" mutta pariskunnan toinen osapuoli "viettää terveellistä elämää, urheillen ja syöden terveellisesti." Ja mitäs siinä aamulla vedettiin naamariin. Siis ei tämä pullukka, vaan tämä "terveys"intoilija...!? Kyllä; jogurttia ja mysliä! Ja siis nyt puhutaan ihan purkista tulleesta mustikkajogurtista, jossa on sokeria reippaasti sekä perushedelmämyslistä. Ja myös siitä, että sitä sitten vedettiin isosta kulhosta reilulla kädellä. Ah, niin terveellistä! 


Mutta totuus on se, että ihmisiä pitää valistaa, ei syyllistää. Valistamiseen ei auta saarnat ja mutinat, valistukseen auttaa se, että oikeanlaista ruokavaliota lähdetään kokeilemaan. Ja perustellaan miksi mitäkin karsitaan pois. Ihminen on sellainen, että kun hän luopuu jostain, on parasta antaa porkkana jonka saa tilalle. En tarkoita kirjaimellisesti suklaalevyn tilalle miniporkkanapussia, vaan esimerkiksi jos aamupala pitää vaihtaa, vaihdetaan se johonkin mikä maistuu hyvältä. Ei laiteta heti syömään pelkkää kuivaa kaurapuuroa (tosin omasta mielestäni kaurapuuro on pirun hyvää) ja raejuustoa päälle, jos ajatus tuntuu vieraalta sekä puistattaa jo valmiiksi! 


Myöskin herkuttelu kohtuudella salittakoon. Kun ruokavalio on muuten kunnossa, ei se yhteen herkutteluhetkeen kaadu. Mutta tässäkin pitää muistaa tosiaan se kohtuus ja se, että mieluiten päättää etukäteen minkä määrän syö. Ja myös milloin sekä pitää näistä kiinni. Muuten tulee helposti isosta kiposta napsittua paljon enemmän mitä alunperin edes suunnitteli. Luojan kiitos nykyisin löytyy karkkejakin pikkupusseissa! :D

Too much candy will rotten your soul? Well, it starts from your body. 

Uuups, näinkin voi käydä! :D :D

Ja, koska ihminen on myös kärsimätön, tässä on yksi etu: muuttuneen ruokavalion vaikutukset tuntee jo parissa päivässä. Sen jos minkä, pitäisi toimia motivaattorina. Tosin, eihän se aina toimi, kuten tiedetään. Koska tuloksiakin halutaan "heti mulle kaikki tänne ja mieluiten jo eilen." Tämän kärsivällisyyden saavuttamiseen tarvitaankin sitten jo muita keinoja, niistä voin kirjoitella sitten ihan eri postauksen!


Mukavaa viikkoa, nyt ulkoilmaan reippailemaa, sateesta huolimatta! (sillä enhän ole sokerista!:D )


-Mira-



Minut löytää myös instagramista nimimerkillä @mirasdestiny

Offi kuulumisia

Huh, ihan ekaksi pitää sanoa, että kyllähän se "seksi myy". Heti kun otsikko oli raflaava, huomaa miten paljon huomiota se herättää ja kuinka paljon enemmän blogitekstiäni käytiin lukemassa, koska otsikossa oli mainittu sana "tissit." Blogitekstin voit käydä lukemassa TÄÄLTÄ.


Mutta nyt toisiin tunnelmiin, eli vähän kuulumisia. Treenit ovat sujuneet erittäin hyvin ja virtaa riittää. Sarjapainot nousee ja mahtava fiilis. Kisapainoon on tullut maltilliset +3kg lisää, mikä on ihan hyvä että ei enempää. Tässä välillä on tullut kyllä vähän vapaammin syötyäkin, mutta kiitos nopean aineenvaihdunnan ja aktiivisen elämän eipä nuo ole kertyneet vyötärölle. Toki itse näkee itsensä välillä ihan possuna (:D !!!) mutta tunnistan tämän kuuluvan asiaan. En jaksa liikaa ottaa stressiä, sillä pieni herkuttelu teki hyvää. Enemmän minua kiinnostaa se, että kehitystä tapahtuu, kuin se tuleeko kiloja. 

Peukuttelut ja hymyt hyvälle treenille! Kyllä kulkee! :D

Uusi ruokavalio tuntuu hyvältä ja olen vähentänyt maitotuotteiden käyttöä, niin huomaan kyllä, että masu voi paremmin. Kananmunia vaan kehiin, tai tarkemmin sanottuna kananmunan valkuaisia. Niistä saa tehtyä vaikka mitä kivoja ruokia ja laitankin tänne vielä ihan oman postauksen, miten erilaista ruokaa näistä voikaan loihtia!


Näin offilla on mukavaa, kun on mahdollisuus kerran viikossa cheat mealiin, jos haluaa, eli voi lähteä vaikka ystävien kanssa ulos syömään. Tämän tilaisuuden käytinkin eilen lauantaina kun lähdettiin juhlimaan ystäväni syntymäpäiviä. Eli hyvää ravintolaruokaa jälkkärin kera. Olin iloisesti yllättynyt, että ruokalistalta löytyi paljon laktoosittomia vaihtoehtoja ja jopa laktoositon jälkkäri!! 

Ihana pitkäaikainen ystäväni Alan! Ja joku duckface siinä vieressä!

Pääruuaksi otin lohta. Yleensä suosin kalaa aina kuin mahdollista, 

koska itse sitä tulee harvoin laitettua.

Oikea unelmajälkkäri: salmiakkimoussea, hattaraa ja situruunasorbettia. 

Ja laktoosittomana! Oli ihan super hyvä jälkkäri.

Ihanaa oli nähdä ystäviä ja päästä taas nauramaan kunnolla. Yöelämään ei sitten sen kumemmin lähdetty, enhän mä edes tiedä missä kannattaa mennä käymään!! Eli kertokaa te missä kannattaa Helsingissä nykyisin käydä, ei mitään hajua!?! Ravintola Teatterissa käytiin pyörähtämässä, mutta ei paikka ole kyllä tippaakaan minun tyylinen. Oli kuitenkin mukavaa laittautua, kun aina tuntuu että pyörii meikittä ja urheiluvaatteissa! Kyllä jokainen nainen tarvitsee välillä vähän bling-blingiä ja tyttöjen hömppää!! :)

Kerrankin on tällä sirbulalla päällä muutakin kuin verskat!! :D :D

Ensi viikolla tiedossa on sitten Euroviisut!! Eli kyllä, olen fani!! Niitä tulee aina seurattua ja perinteeksi onkin muodostunut mennä erään ystäväni luo katsomaan viikolla semifinaalit sekä lauantaina finaali. Ja nämä illat ovat naurua, iloa ja meteliä täynnä! Ehdoton viisusuosikki on Italia, jonka balladi on mahtipontinen ja josta tulee aina kylmät väreet! Tykkään kovasti. Kappaleen voi kuunnella tuosta:

Ja ihanat italian Euroviisuedustajat! ;)

Se on kivaa vastapainoa pitää sosiaalista elämää aktiivisemmin yllä, kaikkien treenien lisäksi, dieetillä se kun on paljon haastavampaa. Ei todellakaan mahdotonta kuitenkaan. Eli hyvällä fiiliksellä mennään eteenpäin ja ihanaa kun kevätkin etenee. Parissa päivässä on tullut puiden lehtiin kokoa ja alkaa näyttämään jo luonto vihreältä. Kyllä se kesä sieltä tulee, jeee! :D


Mukavan leppoisaa sunnuntaita kaikille ja ihanaa tulevaa Euroviisu -viikkoa kaikille! :D


-Mira-


Minut löytää myös instagramista nimimerkillä @mirasdestiny

Arvostele mun TISSIT!

Nyt takuuvarmasti kun sain tuolla otsikolla huomion, voin mennä asiaan. Eli ei, en halua, että arvostelet minun rintoja, tai arvostelet minua muutenkaan. Vaikka tämä laji on arvostelulaji, toisten jatkuva arvostelu ei ole sinun tehtävä. Melkeinpä meillä kaikilla lajin parissa touhuavilla on oma valmentaja, jonka tehtävä on "arvostella" meitä. Meidät arvioivat tuomarit line-upissa ja tämä pitää meidän jokaisen totta kai kestää sekä ymmärtää. Kisatilannekin on kuitenkin asia erikseen, kuin jatkuva arvostelun kuuleminen. 


En minä ainakaan halua kuulla koko ajan arvostelua muualta (varsinkin kysymättä) siitä, olenko nyt liian pienissä, isoissa vai sopivissa rasvoissa. Tai onko minulla nyt liian pienet vai isot rinnat, tai onko jokin lihasryhmäni selkeästi heikompi. Vaikka tavallaan, jos minua arvostelee, ei se minua loppujen lopuksi puoleen eikä toiseen heilauta, mutta koen vain, että se on täysin turhaa. Ja pitää muistaa, että noilla kommenteilla saattaa aiheuttaa myös mielipahaa hieman herkemmille yksilöille. Ja vaikka ihminen ei olisikaan herkkä, jokin asia tai tilanne saattaa herkistää. Enkä usko, että kukaan jaksa olla jatkuvan arvostelun kohteena, oli laji sitten mikä tahansa. 

Ja damn, eihän tissit vieläkään ole SUURIKSI kasvaneet, mutta keskitytään silti olennaiseen! :D

Katselin tuossa fitnesspäiväkirjat -ojelmaa jossa puhuttiin, mistäs muustakaan kuin rinnoista. Tätä asiaa on käsitelty jo muutenkin fitnessmaailmassa paljon (kyllästymiseen asti), mutta päätinpä minäkin kertoa mielipiteeni asiaan. 


Ohjelmassa siis puhuttiin muutenkin naisten ulkonäköpaineista, joten tietenkin rinnoista ja erityisesti silikonirinnoista. Tuntuu hassulta, että ollaan sitten puolesta tai vastaan, mielipiteet tuntuvat olevan kovin mustavalkoisia. Jos ei haluta esimerksiksi silikonirintoja, ollaan helposti sitä mieltä, että jos joku ne ottaa, on heti kyse huonosta itsetunnosta. Ja jos taas on silikonirinnat, ajatellaan, että kaikki haluaisivat samanlaiset, jos vain olisi mahdollisuus ottaa. 


Oma suhtautumiseni on, että jokaisen pitäisi voida tehdä itse mitä haluaa. Ja jokaisella on omat motiivit esimerkiksi siihen, että ottaa silikonirinnat. Kenelläkään ei pitäisi olla sanomista asiaan, että joku olisi seksikkäämpi silikonien kanssa tai ilman. Jos oma mielipide on puolesta tai vastaan, ei se tuo oikeutta arvostalla toisen ratkaisua, suuntaan tai toiseen. 



Muutenkin etenkin naisina, meidän tulisi muistaa, että meistä jokainen on kaunis juuri sellaisena kuin olemme. Ei ole tarvetta, että kaikki meistä mahtuisi siihen yhteen ja samaan muottiin, tärkeintä on, että ihminen on sinut itsensä kanssa. Jos joku haluaa muuttaa itsessään jotain, oli se sitten urheilemalla tai muuten muokkaamalla kehoaan, annettakoon hänelle se oikeus. Ilman jatkuvaa arvostelua, että "kuinka sä nyt noin meet tekee!?!" Valitettan useinhan fakta myös on, että miesten silmissä me naiset olemme kauniita, mutta useasti omissa silmissämme emme. 


Naisen elämän suola ja sokeri on välillä se, että saa joskus oikein kunnolla laittautua. Itse olen vanhemminten huomannut, että mitä vähemmän meikkiä käytän, sitä nuoremmalta näytää. Eli aika naturellina sitä tulee kuljettuna. En kuitenkaan pidä itseäni niinä onnekkaina jotka olisivat luonnonkauniita, joten välillä tuntuu, että voisi enemmänkin panostaa ulkonäköönsä. Olen kuitenkin tyytyväinen moneen asiaan itsessäni. Minulla on tosi hyvä iho, paksut hiukset jotka kasvavat nopeasti, eikä tuo kroppakaan maailman huonoimmasta päästä ole, vaikka usein näenkin ne "virheet" itsessäni.

Pitää myöntää, että dieetin jälkeen se oma kriittisyys taas kasvaa, mutta sitä ei saa päästää valloilleen. Elämä on muutakin kuin muutaman vatsamakkaran tuijottelua! 

Kriittisyys on tässä lajissa hyvästä, mutta ylikriittisyys ei. Pitää nähdä realistisesti omat kehityskohteensa, ei voi luulla olevansa kaikkivoipa. Mutta silti, ei saisi olla liian kriittinen. Itseään tulee rakastaa, eikä pelkästään ulkoisten seikkojen vuoksi. Sillä jokainen meistä on paljon muutakin kuin silikonirinnat, "flat chest", muhkea peppu, littana beba, tai muutama ylimääräinen vatsamakkara. 

Itseään voi ja pitää rakastaa ulkoisia sekä sisäisiä puoliaan!

Niinkuin tuon ohjelman tytöt sanoivat, ei ikinä voi miellyttää kaikkia. Ja itse olen sitä mieltä ettei sinääsä ole tarvekaan. Toisaalta, osa heistä itse kritisoi sitä, että nainen tai mies voi olla liian lihaksikas. Miksi? Koska samalla tavalla hekin arvosteluun siis sortuivat. Parasta on, kun yrittää nähdä tavallan boxin ulkopuolelle ja miettii, miksi se oma kauneusihanne ei voisi olla vähän laajempi. Kannattaa muistaa, että jos joku haluaa aina haukkua sekä arvostella negatiivisesti, se kertoo enemmän siitä ihmisestä, kun silloisesta puheen kohteesta. Ja joillekin ihmisille tekisi joskus mieli sanoa, että jos ei koskaan ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi olla hiljaa! :D

Ole mielummin ihminen, joka tekee itsestään kauniin sanomalla hyviä, positiivisa asioita muille.

Ennen kaikkea, meidän jokaisen tulisi nähdä meissä itsessämme ne omat hyvät puolet ja ajatella, että me ollaan kauniita! Kannattaa katsoa tuo Doven video, antaa ajattelemisen aihetta! 

Kävelepä viikon ajan peilin eteen joka aamu sekä ilta ja sano itsellesi "olen kaunis."  Sanot ääneen ja yritä tosiaan nähdä tämä asia näin. Tekee meille jokaiselle hyvää! 


Kaunista viikkoa, niin kaikille naisille kuin miehillekin (sillä kyllä, on teillä miehilläkin ne omat ulkonäköpaineenne)


-Mira-


Minut löytää myös instagramista nimimerkillä @mirasdestiny

Valmentajaa moikkaamassa

Onpa hieno ja onnistunut päivä takana! Eli juuri kotiuduin Turusta, missä kävin tapaamassa valmentajaani. Uusi valmentajani siis on Arja "Aikku" Halmo ja hänen kanssaan tänään mentiin Turun Mentorolle tekemään rinta, hauis ja vatsa treeni! Ja oli kyllä ihan mahtavaa!

Mentor Turku. Respasta sentään saatiin kuva napsastua. Sitten olikin jo kiire treenaamaan! :D

Aikun kanssa etsittiin juuri ne minulle sopivat treeniliikkeet ja hiottiin vähän tekniikoita. Edelleen vain vahvistui se tunne, että olen varmoissa ja hyvissä käsissä. On jotenkin rauhallinen ja hyvä fiilis tehdä tätä hommaa, kun tietää että yksilölliset kropan rajoitteeni on nyt otettu treenissäkin huomioon. Oli myös mukava huomata, että jotain sitä tekee oikeinkin, mutta vielä pienillä nyanseilla saadaan entistä parempi kehitys tulevaisuudessa aikaiseksi.


Aikkuun tutuistuin poseerausharjoituksien kautta. Tykkäsin käydä Aikun poseerausopissa, sillä hän on erittäin hyvä opettamaan ja antamaan palautetta. Tykkästyin muutenkin Aikun tyyliin tehdä tätä hommaa ja kun kuulin, että hänellä on valmennuksessa tilaa, otin heti yhteyttä. Siitä meidän yhteistyö sitten on lähtenyt rullaamaan. Aikku on muutenkin ihana, kannustava ja positiivinen persoona joten uskon, että yhteistyöstämme tulee olemaan oikein antoisaa. On myös hyvä, että olen saanut myös kuntouttavat harjoitteet ja vahvistetaan niitä heikkoja kohtia kropassa. Näin saadaan kroppa toimimaan oikein ja vahvistetaan oikeita lihaksia.


Eli seuraava tavoitekin on yhdessä asetettu ja se on kisat keväällä 2016. Uskon että saadaan koko paketti hiottua paremmaksi ja seuraavan kerran lavalle astelee selkeästi kehitystä aikaiseksi saanut yksilö. Ainakin olen valmis tekemään kovasti töitä ja motivaatio on korkealla.

Juu, siinä lady vähän poseeraa! 

Ystäväni Minna lähti reissuun mukaan ja myös hän veti omat treenit Aikun kanssa. Se tekee kyllä hyvää itsekullekin välillä treenailla jonkun osaavan ihmisen kanssa ja tarkistuttaa vähän omia tekniikoita. Saa varmuutta omaan tekemiseen ja pystytään korjaamaan virheet, jos on tarvetta. Yleensä tietenkin jo tässä vaiheessa sitä osataan jo treenata ja on niitä tekniikoitakin mietitty, mutta joskus pienillä muutoksilla tehdäänkin niitä isoja tuloksia. Eli haetaan juuri omalle kropalle sopivin tapa treenata jotta kehityskin olisi optimi.


Turussa päästiin myös nauttimaan aivan mahtavasta kelistä, aurinko paistoi ja mittarissa huiteli lämpötila +16°C korvilla, jos ei ylikin. Oli ihana tuntea jo vähän ensimakua kesästä ja nauttia kahvit ulkona Turun torilla. Turku on sinäänsä kiva paikka vierailla kun on jo ennästään tuttu kaupunki, olen nimittäin asunut siellä. Tosin tästä on useampi vuosi aikaa ja varmasti kaupunki on muuttunutkin. Pitää joskus lähteä vaikka pidemmällekin vierailulle sinne! Varsinkin kesällä, sillä Turku on ihan mahtava kesäkaupunki!

Sumuinen Helsinki vaihtuikin aurinkoiseen Turkuun. 

Mukana tietenkin asiaankuuluvat varusteet. 

Kovasti piti treenikuviakin ottaa, mutta sen verran tiukkaa treeniä oli, että se sitten unohtui meiltä täysin. Napsittiin sitten muutamia kuvia ulkosalla, ja tulihan tuo Turun tuomikirkkokin ikuistettua.

Siinä sitä mennään kuin pikku koululainen, iso reissureppu selässä!

Ihan mahtava reissu siis takana! Kiitos hauskasta matkaseurasta (ja monista nauruista) Minnalle sekä kiitos myös Aikulle hyvästä ja kannustavasta treenistä! Nyt onkin päästävä jo unille ja ei tähän muuta voi sanoa, että väsynyt, mutta onnellinen!



Mukavaa viikonloppua ja onnistumisen tunteita treeneihinne!



-Mira-

Nätti kuin Nappi!

Ihanaa kun pyöräilykausi on vihdoin kunnolla startattu! Kesällä pyörä on kyllä erittän kätevä ja nopea kulkuväline sekä ihan mahtavaa hyötyliikuntaa! Ilmaiseksi pääsee siirtymään paikasta toiseen ja onneksi Helsingissä on suht hyvät pyöräilyreitit ja -tiet. Viime kesänä en pyöräillyt lainkaan, taisi tulla yliannostus edelliskesästä, kun pyöräilin työmatkat jollon kilometrejä kertyi aina reilusti yli 200 viikossa! Mutta nyt on taas mukavaa päästä pyöräilyn makuun.


Ostinkin uuden pyörän, halusin vähän enemmän tuommoisen kaupunkipyörän, mummo mallia! Nyt kun olen tuolla ajallut, huomaan sen sopivan paljon paremmin kaupunkiajoon ja ennen kaikkea selälleni, jos vertaan tuohon hybridiin mikä minulla jo on. Citypyöräni on myös yllättävän kevyt polkea, vaikkei siinä vaihteita olekaan. Mukavaa myös se, että voi sitten kesällä tuolla huristella vaikka mekko päällä, kun ajoasento ei niin paljon rajoita tuota vaatevalintaa. En silti aio tuosta toisesta pyörästä luopua, sillä pidemmille matkoille se on varsin vauhdikas peli.

Tämmöinen tämä on, ihan peruspyörä, mutta ah niin ihana! 

Toivotaan, että tulee erittäin hyvä kesä ja ennen kaikkea kuiva! Sadetta ei nyt kaivata, sillä tänään kun tuolla sateessa pyöräilin, sain vähän ensimakua siitä miltä tuntuu kastua kunnolla. Muutaman kerran on ollut niitä pyöräilyreissuja, kun sade on kunnolla yllättänyt ja se ei ole mitään kovin mukavaa, varsinkin jos ei heti pääse sateelta suojaan. On sitä pariin otteeseen kastunut ihan kunnolla ja siinä on mennyt laukku sisältöineenkin ihan läpimäräksi. Kalenteria ja puhelinta onkin sitten kuivattu milloin milläkin konstein!! :D :D

Tässä vaiheessa tämä neiti joutui hieman raapimaan päätään,

mutta onneksi löytyi herrasmies, joka kasasi pyörän vapun jälkeen!

Uudella pyörällä huristelu on siis ollut varsin mukavaa ja koska olen niin ihastunut pyörääni, päätinkin nimetä sen. Pyöräni sai siis nimekseen Nappi! Ihan siis tuosta otsikon tutusta lauseesta, nätti kuin nappi, koska pyöräni on nätti ja näppärä! Koska värikin on vaaleanpunainen, aika söpöstelyksi menee. Väri saikin jo kehuja naapurilta! Ja totta kai kypäräkin on sävysävyyn!

Myös kynnet on nyt sävysävyyn Napin kanssa! :D

Huomenna huristellaankin sitten bussilla Turkuun valmentajaa moikkaamaan! Ystäväni lähtee mukaan, saas nähdä mitä me kehitellään! Toivotaan, että napsitaan muutamat kuvat, niin on sitten täällä muutakin kuin pelkkiä saliselfietä!!

Ihan kaikki ei sentään ole vaaleanpunaista! ;)

Toivotaan aurinkoista viikkoa ja mukavia pyöräilykelejä!




-Mira-


minut löytää myös instagramista nimimerkillä mirasdestiny https://instagram.com/mirasdestiny/

Uusi alku

Olen ihminen, joka ei voi jäädä paikoilleen. Jos haluan muutosta, muutoksen on tultava tai en koskaan saa mielenrauhaa. Joskus ei tiedä etukäteen, onko muutos hyvästä vai pahasta. Mutta olen aina sanonut, että sittenpähän tiedän. Pahinta olisi jäädä jossitelmaan, että "mitä jos silloin olisin..." Joskus riskin ottaminen on kannattanut ja olen tehnyt elämäni parhaimpia ratkaisuja. Joskus on tullut nenille, mutta voitoksihan nekin on käännetty, enhän muuten olisi tässä. 

                                                        Muutos pitää meidät elossa!



Halusin myös muutosta valmennuskuvioihini ja koska muutoksen oli tultava, olen nyt tässä. Eli kerronpa hieman kuka olen ja mistä tulen. Kuuluin aikasemmin valmentajani kautta TeamSportLifen urheilijoihin, myös vanha blogini löytyi sieltä. Nyt kun vaihdoin valmentajaa, en kuulu enää Team SportLifeen, joten blogininikin siirtyy tänne. Toivotaan, että minut löytää vanhat ja uudet lukijat. Ja toivotaan, että pidän mielenkiintoanne yllä ja jaksatte lukea blogiani. 


Olen siis 37-vuotias helsinkiläis nainen. Tai no, tyttö, en osaa kutsua itseäni naiseksi. Eikä osaa muuten ne naapurin mummotkaan, toisiaan he tytöttelee kun käyn heidän kanssaan ns. mummosaunassa. Olen siis toivoton nössö, joka käy saunomassa lenkkisaunavuorolla naapurin mummojen kanssa! Olen myös toivoton nössö, jonka henki ja elämä on urheilu. Mutta päivääkään en vaihtaisi pois. Olen päässyt lajin pariin jota rakastan. 


En ole ollut lapsi "joka rakasti jo pienenä urheilua ja heitti voltteja ennen kuin osasi kävellä", te tiedätte nämä stoorit! Minä olin lapsi, joka vihasi koulussa urheilua. Yli kaiken. Olin pienikokoinen (noin metrin sulkapäässä) joten vihasin raahata suksia kotoa bussipysäkille, bussista kouluun ja samaa reittiä takaisin. Monot painoivat repussa koulukirjojen lisäksi tonnin ja reppu oli rinkan kokoinen! Liikunnanopettajat olivat suurinosa vanhoja fyllejä jotka paukuttivat tampuriinia ja huusivat "jalka nousee" kun itse huitoivat vain käsillä. Suihkussa käymiseen oli aikaa hikiset 5 minuuttia, eikä minua koskaan valittu mihinkään joukkueeseen. Ainut missä olin hyvä, oli leuanveto. Yhdessä kaksoissiskoni ja kavereiden kanssa taidettiin olla liikuntatunneilta usein pois, milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Eli kyllä, minä inhosin liikuntaa. 

                                                        Minä joskus ennen vanhaan. 



Tai no, korjataan; inhosin siis koululiikuntaa. Äidin kanssa tykkäsin käydä lenkkeilemässä jo ihan pienenä. Siskolleni hävisin aina lajissa kuin lajissa, mutta äidin kanssa lenkkeily tähtitaivaan alla, on niitä parhaita muistoja lapsuudesta joita minulla on. Varsinkin ensimmäiset syksyiset tähtikirkkaat illat muistan varsin hyvin. Ja ehkä jo silloin tiedostin sen, että olen enemmän yksilölajien ystävä, kuin joukkuelajien. 


Kipinä tähän lajiin taisi syttyä ensimmäisen kerran, kun ystäväni raahasi minut salille Turussa. Asuin siis tuolloin Suomen Californiassa, kuten eräs ystäväni kotoisesti Turkua nimitti. Olin noin parikymppinen ja siitä lähtien saliharrastus on ollut aina osa elämääni. Voi sanoa, että tosissaan innostuin body fitneksestä sitten muutama vuosi myöhemmin. Vuonna 2004 kilpailin ensimmäisen kerran ja parien karsintojen kautta SM-kilpailuissa Lahdessa. Ei tullut menestystä, mainetta eikä mammonaa, mutta hieno kokemus kilpaileminen oli. Olin aivan vihreä, kuten tuolloin oli lajikin. Elämä vei mennessään, enkä koskaan hyljännyt urheilua, vaikka kisalavat eivät ihan heti minua uudestaan kutsuneetkaan.

             Minä nykyisin, enemmän tai vähemmän ja silloin kun nössöilen rillipäänä! :D


Urheilullisena ihmisenä myös ammattihaaveet alkoivat liittyä urheiluun. Pitkäaikainen haaveeni oli opiskella personal traineriksi ja sen haaveen toteutinkin noin pari vuotta sitten, kun aloitin personal trainer opinnot. Olin pitkään miettinyt, miettinyt ja miettinyt sekä ennen kaikkea lykännyt opiskelua, milloin minkäkin tekosyyn varjolla. "Olen liian vanha" oli suosikkini... Tätä suosikkiani käytin myös silloin kun opiskelutoverini alkoi "houkuttelemaan" minua takaisin kisalavoille. 


Mutta jostain syystä tekosyyt alkoivat tuntua juuri niiltä; tekosyiltä. Halusin myös tehdä jotain itseni vuoksi, täysin itselleni ja siitä syntyi myös päätökseni etsiä valmentaja ja alkaa tähtäämään takaisin body fitness lavoille. Se miksi niin sisuunnuin, on pitkä tarina, jonka voin toki kertoa vielä jossain vaiheessa, mutta päätös tehdä jotain täysin itselleen on ollut yksi elämäni parhaimmista. 

          Fitness Classic Kulttuuritalolla 18.-19.4. Kuva lauantain kisoista 18.4.2015.

Valmentajaksi löytyikin Matti Halonen ja siitä alkoi matka kisalavaa kohti. Aloitin Matin valmennuksessa helmikuussa 2014 ja tavoitteeksi asetimme Kulttuuritalon Fitness Classicin huhtikuussa 2015. Ja tuonne lavalle minä kiipesin 18. ja 19.4. molempina päivinä! Lauantaina Masters 35 SM-kilpailuissa ja sunnuntaina yleisessä sarjassa -163cm (eli ns. kääpiösarjassa!! ;) Jotain jäi hampaankoloon, monessa asiassa on varaa parantaa, joten uudet tavoitteet on nyt asetettu. Paljon on kehityttävä monessakin asiassa, mutta sitähän se urheilijan elämä on. 

             Fitness Classic Kulttuuritalolla 18.-19.4. Kuva sunnuntain kisoista 19.4.2015.

Kisoista jäi siis kipinä ja tiedostan sen että kehitystä tarvitaan valtavasti. Mutta vaikkei taaskaan tullut mainetta ja mammonaa, tuli hieno kokemus. Ja kokemus josta jäi nälkä. Tämän vuoksi minä päätin, että nyt en pysähdy, minun on mentävä eteenpäin, tehtävä kovasti töitä, kehityttävä ja annettava kaikkeni. Tämä blogini kertoo siitä. 

                                                        Matka jatkuu, se on thumps up!! :D