Kertakäyttökamaa

Tässä yön pimeinä tunteina ehtii ajatella ja paljon, kun ei saa unta. Joskus tuntuu että elämä opettaa hieman liian julmalla kädellä. Miksi toiset ihmiset saavat kantaakseen niin paljon surua ja epäonnea, että se alkaa jo jättämään syviä jälkiä...? Kun ei haluaisi tulla kyyniseksi vaan haluaisi uskoa vieläkin hyvään, alkaa se tällä historialla olemaan jo aika vaikeaa.

Loppuvuosi osoittautui minulle erittäin raskaaksi. Luulin jo taistelleeni vastoinkäymisten kautta onneen, vaan toisin kävi. Uskoin löytäneeni jotain hyvää ja ainutlaatuista, mutta nyt en ole varma mitä löysin. Pelkkää teeskentelyä, valheita? Sen ainakin tiedän, että matto vedettiin jalkojen alta sen verran lujaa, etten tiedä kuinka tästä toipua. 

Mutta kyllä mä toivun, ainahan minä, vahva ihminen. Mutta joskus sitä vain kyllästyy olemaan vahva. Löysin ihmisen, jolle uskalsin puhua, johon uskalsin luottaa ja jonka edessä uskalsin olla heikko. Ihmisen jonka kanssa sain olla oma itseni ja tunsin hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olen. Jonka kanssa oli helppo ja vapauttava olla. Luulin löytäneeni ihmisen jonka kanssa jakaa arki ja suunnitella tulevaisuutta. Minä hölmö menin ja rakastuin. Lujaa, kovaa ja täysillä. Minä joka olen monta vuotta osannut suojella itseäni, laskin kerrankin suojamuurini alas. 

Mutta sillä aikaa kun minä löysin tämän kaiken, hän löysi jotain muuta. Paluun siihen missä on helppo olla, missä ei tarvitse taistella ollakseen onnellinen. Tai jos ei onnellinen, ainakin turvassa. Pahalta tuntuu se, että hän käytti minua hyväksi jotta saa omat tunteensa ja oman elämänsä selvitettyä. Olen aina sanonut, että olen tunteellinen mutta en tuuliviiri. Minulle ihmiset eivät ole kertakäyttö kamaa. Nyt tuntuu, että minä olen ollut itse juurikin sitä; kertakäyttöinen. Se josta on hyödytty ja kun tehtävä on täytetty, minut on vain heitetty pois. Harmi, että siinä sivussa minua on satutettu ehkä pahemmin kuin koskaan aiemmin. 

Nyt koetan vain kerätä sirpaleet. Joku päivä olen toivottavasti taas ehjä. Eräs ystäväni vannotti minua puhelimessa, etten saa muuttua kyyniseksi vaikka olen joutunut kokemaan paljon kovia. Lupasin yrittää, vaikka tiedän että se on vaikeaa. Tiedän ettei toisen ihmisen kautta löydy onni, mutta tiedän myös sen ettei ihmistä ole luotu olemaan yksin. Sydän kaipaa toisen luo, mutta särkyneenä on vaikea kulkea eteenpäin. 

Toivotaan että tuleva vuosi olisi parempi. Muuta lupausta en voi tehdä kuin sen, että annan itselleni aikaa toipua. Parempaa tulevaa vuotta kaikille! 

-Mira-