Kun ihminen on neljättä viikkoa flunssassa, siltä se kyllä tuntuu, helvetiltä. Tätä flunssaa on nyt jatkunut siis näin pitkään ja tämän viikon olen joutunut ottamaan totaalista lepoa, jotta alkaisin parantumaan. Maanantaina sain lääkekuurin poskiontelontulehdukseen, joten pikkuhiljaa alkaa olo helpottamaan. Ainakin sen verran, että tänään tunsin oloni pitkästä aikaa edes lähes normaaliksi.
En ole siis kohta neljään viikkoon voinut urheilla pätkääkään. Olo on sen mukainen. Tuntuu, että joka paikkaan sattuu koska en ole päässyt liikkumaan. Toinen mikä tuntuu, on se löysä olo mikä kropassa on. Ja hillitön itseinho. Tuntuu hassulta, yritän järkeillä, että ei tässä ole mitään katastrofia tapahtunut, mutta silti vain inhoan itseäni ja peilistä näkyy hirveä näky; lihava, kalpea, ruma. Vaikka mitä. :(
Onneksi on tämä kainalossa.
Kaipaan kovasti siis endorfiini annostani, eikä sitä suklaa liikunnan sijaan tuo. Ruokailut on menneet tällä ajalla vähän niin ja näin, on ollut hieman haasteellista sen suhteen, että saan syötyä. Kun mitään ei tee mieli. Paitsi välillä tekee mieli sitten jotain herkkua. Niitä on tullut välillä syötyä ja omatunto soimaa ihan jäätävästi.
Tämä viikko on siis mennyt peiton alla, nenäliinojen, kurkkupastillien ja Sonjan seurassa. Ja välillä on tullut itkut kun on niin paha olo, sekä fyysisesti ja henkisesti. Poden huonoa omatuntoa milloin mistäkin ja stressaan tekemättömiä töitä sekä treenaamattomia treenejä.
Tämä pikku pötkylä on ollut ihana kainalokaveri sairastuvassa!
Ei auta, nyt yritän ajatella positiivisesti. Lumet on sulaneet ja sitten kun tervehdyn, päästään taas Sonjan kanssa tekemään pitkiä lenkkejä. Ja ehkä juoksulenkeille Rakkaan kanssa. Jos hän vielä kestää minua, sen verran olen hänelle kiukutellut viime aikoina. Vaikka järki sanoo, että tyhmiä juttuja, älä ole tuollainen, niin tunteet tekee täysin muuta. Yleensä kiukuttelen kenellekään tosi harvoin ja nyt on todella huono omatunto siitäkin.
Onneksi olet kuitenkin kestänyt minua, tämä viikko varsinkin on ollut todella rankka. Ainakin minusta tuntuu, että olen ollut sinulle aivan kamala, anteeksi Rakas! Onneksi olen saanut rinnalleni niin hienon ihmisen kuin sinä. Olet ollut todella ymmärtäväinen ja minulle iso tuki! <3
Ei muuta kuin eteen päin ja toivotaan, että ensi viikko on jo ihan erilainen!
Pysykäähän terveinä!!
-Mira-
