Yksinäisyys ahdistaa

Täytyy tunnustaa, että Barcelonasta paluu ei ole sujunut aivan kivuttomasti. Minua on aina vaivannut hieman sellainen irrallisuuden tunne täällä Suomessa ja yleensä kun palaan takaisin tuo tunne voimistuu. Niin on käynyt siis myös tällä kertaa.

Muistan myös sen kun aikoinaan kävin sattuneesta syystä paljon Espanjassa, perille saavuttuani tunsin aina olevani kotonani. Luulen että paljon asiaan vaikuttaa myös ilmasto, mutta myös ilmapiiri.

Kyllä se aurinkokin vaikuttaa paljon mielialaan!

Olen elänyt ulkomailla ollessani myös aika perus arkea, joten mikään glamour hotellielämää ei ole niin sanotusti pistänyt pönttöäni sekaisin. Mutta yksi asia mikä pistää, on ihmiset. Ja toisinsanoen, Suomessa ihmisten puute.

Ulkomailla ollessani olen poikkeuksetta aina elänyt arkeni ihmisten ympäröimänä. Täällä Suomessa kaikki on toisin, asun yksin, en elä arkeani ihmisten ympäröimänä. Itse olen niitä ihmisiä joita yksin asuminen hieman ahdistaa. Monesti myös ulkomailla jaetaan koti esimerkiksi kämppiksen kanssa mikä on mielestäni loistava ratkaisu! Kaipaan seuraa ja kontaktia toisiin ihmisiin lähestulkoon 24/7. Mutta nyt olen vain alistunut tilanteeseeni ja asun yksin.

Nämä ihanat ihmiset tekivät lomastani täydellisen sekä muutama muukin! 

Ehkä tilanteeni joskus muuttuu, toivon tosiaan niin. Tällä hetkellä seuraa kotona minulle pitää Sonja koirani, joka on kyllä ollut pelastukseni! Hän saa minut niin onnelliseksi ja aina hyvälle tuulelle! 

Tämä nassu!!! <3

Pitäkää ihmiset lähellänne! 

-Mira-