Luin vähän aikaa sitten Iltalehdestä artikkelin joka käsitteli koskettamista. Olen itse myös miettinyt paljon aihetta, sillä Suomeen palattuani huomasin myös yhden asian lisään mitä kaipaan; nimittäin koskettamista.
Espanjassa ei ole mitenkään epätavallista, että tuntematonta ihmistäkin halataan sekä annetaan poskisuudelmat. Itse pidän kovasti tuosta tavasta, eikä minulla ole muutenkaan ns. oman tilan tarve kovin suuri. Tämähän vaihtelee paljon, on yksilöllistä kuinka paljon ihminen itselleen tätä tilaa tarvitsee, mutta usein myös kulttuurista johtuvaa.
Kosketuksella tarkoitan nyt ihan sekä sitä arkipäivässä tapahtuvaa koskettamista, että läheisen ihmisen välistä koskettamista. Itse olen kasvanut perheessä, jossa on aina halattu, lapset istuvat sylissä ja joskus vielä aikuisenakin voin mennä äidin kainaloon. Minulle ihmisten koskettaminen on luonnollinen asia. Huomaan toki joskus selkeän eron siihen, mikä on Suomessa maan tapa verrattuna omaan suhtautumiseeni.
Uskon, että kosketus vaikuttaa ihmiseen positiivisesti. Tuossa kyseisessä artikkelissa kerrottiin, että miellyttävällä kosketuksella voi olla huumaava vaikutus, sillä se saa ihmisen aivot erittämään endorfiinejä. Mitä läheisempi ihminen on, sitä suurempi vaikutus. Eikä kosketusken siis tarvitse olla millään tavalla seksuaalinen.
Itse en voisi ikinä olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei pidä koskettamisesta. Olen kyllä tälläisiä ihmisiä tavannut ja heille sopiikin sitten joku täysin erilainen ihminen kuin minä. Jos en saa läheisyyttä ja kosketusta, huomaan, että alan janoamaan sitä entistä enemmän. Tunnen helposti itseni jotenkin hylätyksi, jos aistin ettei toinen halua koskea minuun. Tai jos toiseen ei saa koskea, tuntuu se oudolta.
Myös personal trainerin työssä huomaan, että käytän jonkun verran kosketusta ihan työvälineenä. Tämä tulee ihan siitä käytännön seikasta, kun asiakkaalle näyttää missä vartalon osassa liike pitää tuntua, on joskus helpompaa ihan koskettaa konkreettisesti tätä paikkaa. Mutta tietenkin niin, että kysyn aina, voinko koskea tai kerron, että kosketan ja näytän. Vielä ei ole yksikään asiakas sanonut, että näpit irti, vaan moni on kertonut että saa tuntuman paremmin esimerkiksi selkään, kun käsi on oikealla kohdalla.
Mutta niinhän se on, että vauvakin rauhoittuu kosketuksesta, miksei siis myös aikuinen ihminenkin. Joitakin asioita mitä ihminen kaipaa, ei välttämättä aina edes tiedosta. Voi tuntua että jotain puuttuu, eikä edes tajua, että se voi olla vain se läheisyyden kaipuu mikä yltyy kosketuksen puutteesta. On sanottu, että ihan hierojalla tai kampaajalla käynti voi olla avuksi tässä ja toisaalta silloinhan kosketus ainakin on pyyteetöntä.
Eli muistakaa halata, ei se ole niin vaarallista, vaikka aluksi voi tuntua oudolta, jos ei ole tottunut halaamaan. Mutta lupaan että se kannattaa, omalta mukavuusalueelta kun kannattaa välillä hypätä tuntemattomaan.
Tässä myös ihana vaihtoehto halikaveriksi! :)
Mukavaa viikkoa!
-Mira-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti