Viikonlopusta tulikin vähän erilainen, kun jouduin viemään pikku chihuni Sonjan eläinlääkäriin. Ja tietenkin tämän piti sattua sunnuntaina, jolloin se lysti on kalleimmillaan. Mutta no, pääasia, että koirani voi hyvin ja on kunnossa.
Mistään sen vakavammasta ei onneksi ollut kyse, mutta kyllä siinä huomaa miten sydänsyrjällään sitä tuon pienen otuksen vuoksi on. Reppana sai antibiootit ja kipulääkettä, eikä se eläinlääkärin vastaanotto mitään piknikkiä ollut. Kotilääkityksellä jatketaan sekä pitää tietenkin olla tuo lampunvarjostin kaulassa, jottei pääse itse nuolemaan tulehtunutta kohtaa.
Voin vain kuvitella, miltä tuntuisi jos kyse olisi oikeasta lapsesta, kun jo koirastani olen noin huolissani. Hysteeriseksi en kuitenkaan heittäytynyt, ei ole minun lajini... Mutta silti, onhan tuo nyt ihan pikkuinen reppana.
Tänään Sonja pääseekin työpaikalleni mukaan, tai joutuu, miten sen nyt ottaa. Eihän Sonja niin kovin hyvin vieraassa paikassa viihdy, mutta parempi se, että on siellä kuin pitkä päivä yksin kotona.
Ihan paras lenkkikamu, Sonja tykkää myös juosta ja välillä tuntuu, että siinä jää toiseksi! :D
Joskus kelasin, että onko koiran hankkiminen se sinkkunaisen viimeinen epätoivonen teko saada itselleen edes jonkun tyylinen "perheenjäsen". Ehkä se on, mutta minä olen ainakin onnellinen siitä että tuon pikkuotuksen olen kotiini ja sydämeeni päästänyt. Niin paljon minua tuo koira piristää ja vaikka voi olla joskus huolta, vaivaa tai kuluja, on se kyllä sen arvoista. Mietin myös, miten kuvailisin koiraani ja pakko sanoa, että ensimmäisiä sanoja mitä tulee mieleen on reipas, iloinen, sosiaalinen ja lystikäs! Huomaan koirassani hassuja piirteitä, jotka piristävät joka päivä!
Sonja on vaan <3
Mukavaa viikon jatkoa kaikille!
-Mira-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti