Mira's Destiny Blog

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Tämä kamala kaipuu...



Jostain syystä, ehkä tästä talvisesta ilmasta johtuen, mieli on palannut useampaan otteeseen menneeseen kesään ja eritoten Barcelonaan. Mulla on niin järkyttävä kaukokaipuu ja ikävä lämpöön, että pahaa tekee. Ikävöin myös kaikkia niitä ihmisiä joihin sain kesän aikana tutustua, sekä niitä ystäviä joiden kanssa sain viettää aikaa. Älkää käsittäkö minua vääriin, täällä Suomessakin on ihania ihmisiä ja asioita, joita kaipaisin paljon jos lähtisin maailmalle. Ja täällä on paljon hyviä juttuja minulle ja mahdollisesti lisää tulossa. 



Kesää ja lämpöä jää aina kaipaamaan. Ja sitä kaikkea mitä täällä Suomessa ei ole...





Elämä on muutenkin niin arvaamatonta, että välillä ei voi kuin ihmetellä mitä kaikkea se voi eteen tuoda. Tämän on todistanut viimeaikaiset tapahtumat ja suoraan sanottuna tällä viikolla saatu yllättävä puhelu vain lisää uskoa siihen, kun etsii ja tekee asioita, ei elämä ainakaan käy tylsäksi. Oon sitä mieltä että kannattaa tehdä hullujakin juttuja välillä, sillä se on totta että eniten kaduttaa ne jutut joita jättää tekemättä. Jos jokin ratkaisu on ollut huono, olen aina tilanteesta selvinnyt sekä oppinut paljon. Ihminen ei ikinä kasva mihinkään suuntaan jos aina pysyy mukavuusakueellaan eikä koskaan ota riskejä. 








Sama pätee tähän lajiin, omalta mukavuusalueella pysyminen nujertaa kehityksen. Aina pitää haluta enemmän, haastaa itsensä enemmän ja olla valmis oppimaan uutta. Tää vaatii hurjaa kurinalaisuutta, enkä nyt puhu vain dieetistä, mutta jotenkin vain antaa niin paljon, että kaikki tämä on sen arvoista. En tunne eläväni missään kuplassa, sillä elämässäni on kuitenkin muutakin kuin fitness. Ja kuitenkin; olen monta kertaa todennut, että päätös lähteä tälle tielle uudelleen, on ollut elämäni parhaita. 


Tämä on yksi lempikuvistani reissulla! Aivan mahtava ilta mahtavien ihmisten kanssa! Olette <3 !!





Ensi viikolla onkin kevyt treeniviikko, aion panostaa kehonhuoltoon kunnolla ja ladata itseäni taas uuteen kovaan viikkoon. Palauttavat viikot tuo omat haasteensa, koska ei vain malttaisi ottaa kevyemmin, mutta tiedän niidenkin viikkojen merkityksen sekä tärkeyden. Päästään loppuviikosta treenaamaan valmentajan kanssa, can't wait!!!!


Nyt on myös viikonloppuna ladattu akkuja ja rentouduttu perheen parissa juhlien kummipojan synttäreitä. Oli ihanaa katsoa sitä lasten iloa mitä juhlissa oli ja hienosti koirat viihtyivät lasten kanssa! Sonja on nyt ihan kuitti ja nauttii oman kodin rauhasta! 

Pakko vielä katsoa kuvia kesältä, onneksi niitä on paljon!! 



Uudet haasteet, bring it on, I'm ready! 



Mukavaa sunnuntaita! 


-Mira-




















keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Silloin kun elämä potkii...



Pahoitteluni heti alkuun erittäin pitkästä blogitauosta. Rehellisesti sanottuna, tilanne on tämä;

Silloin kun tapahtuu jotain negatiivista ja joutuu stressaamaan, blogini jää helposti tauolle. Johtuu ehkä siitä, etten aina voi kaikesta täällä täysin avoimesti kirjoittaa, enkä välttämättä haluakaan kertoa sellaisia asioita, jotka liittyvät myös muihin kuin minuun. Mutta kyllä, tällä hetkellä elämä on vähintäänkin ollut enemmän myrskyä, kuin aurinkoa, aaltoja ja laineita. Kaipaan ehkä kaikista eniten sitä, että olisi joku läheinen ihminen, jolle purkaa näitä asioita. Siis minulla on ystävät ja perhe, mutta tarkoitan läheisellä sellaista ihmistä, joka olisi useammin läsnä ja jolle voisi purkaa päivän murheet. Tai olla purkamatta, olla vaan siinä lähellä ja vaikka toisen kainalossa. 






Yritän ottaa elämän asenteella "Kaikki kyllä selviää", mutta joskus joutuu tosissaan pinnistelmään, jotta tämä asenne pysyy pinnalla. Varsinkin silloin kun on ns. myrskyn silmässä on vaikea nähdä pinnalle ja varsinkaan siellä sitä tulevaa tyyneyttä. Sillä niinhän se on, asiat yleensä tuppaa järjestymään ja ratkeamaan, tavalla tai toisella.


Onneksi on tosiaan ystävät ja perheenjäsenet, joille voi jutella ja purkaa näitä juttuja. Ja myös valmentajani on ihana ihminen johon voin luottaa ja hänelle voin myös yhteisissä tapaamisissa tilittää  elämääni aina jos jotain tilitettävää on. Valmentajaltani olen oppinut niin paljon, että ilman häntä en olisi edes yhtä hyvä personal trainer kuin nyt olen. Sillä kyllä, pidän työstäni ja olen mielestäni myös hyvä siinä, enkä epäröi tunnustaa tätä. En todellakaan kuvittele tietäväni kaikkea ja minullakin on paljon opittavaa, mutta omassa ammatissani koen paljon onnistumisen tunteita. 



Sonjan voi aina ottaa kainaloon, aina tulee hyvä mieli. <3 







Ja jos jotain huonoa, niin myös jotain hyvääkin; työpaikalta olen saanut jo monta ystävää meidän salin asiakkaista. Parasta on se, että on löytynyt muutama treenikaverin ja minulle jos kenelle on arvokasta se, että pääsen treenaamaan kaverin kanssa. Olen melkeinpä aina treenannut yksin ja senkin homman osaan, mutta kyllä se on niin, että toisen kanssa siihen treeniin saa vielä vähän sitä ekstra potkua. Treenikaveri kun toimii kannustajana, potkijana ja varmistajana. :)


Nyt yritän vain päästä stressistä eroon, enkä ilman tuota urheilua olisi varmaan edes järjissäni. Treeni on mulle se mikä pitää mun stressitasot aisoissa ja auttaa kummasti myös purkamaan ajatuksia. Paras tapa korjat oma fiilis on mennä salille. Tai juoksulenkille.








Treenit kulkee siis superhyvin, samoin ruokavaliossa pysyminen on ollut erittäin helppoa. Kerran viikossa pidän cheat mealin, sen säännöllisyys sekä päättäminen että oikeasti pidän sen, on auttanut minua pysymään pilkun tarkasti ruokavaliossa ilman vaikeuksia. Ehkä minustakin kasvaa vielä iso ja löytyy ne kadonneet olkapäät. ;) Jotain kehitystä olen nähnyt jopa omiin silmiini, mikä onkin minulle jo saavutus kun olen itselleni se pahin kriitikko.







Mutta... koska tilanteeni on mikä on, teimme valmentajan kanssa yhdessä päätöksen että kevään kisat jää nyt väliin. Tavoitteeni on kisata seuraavan kerran syksyllä kun tilanne on otollisempi dieetille sekä olen saanut vielä tahkottua lisää lihasmassaa tähän vartaloon. 


Pyrin pääsemään irti kaikesta negatiivisuudesta ympärilläni, sillä kukaan ei tarvitse sellaista ympärilleen. Oli kyse sitten ihmisistä tai muista asioista mitkä luovat negatiivista ilmapiiriä ympärilleni.






Eli kovaa treeniä huippuseurassa tarjolla jatkossakin! Tulevana viikonloppuna lähden karistamaan stressiä maalle ja viettämään kummipoikani syntymäpäiviä perheen parissa. 



Pitäkää huoli itsestänne ja rakkaistanne! PUS!





-Mira-