Ihminen on jännä otus. Se ei mene helposti mukavuusalueensa ulkopuolelle ja pelkää kovasti epäonnistumista. Sitten kun sinne alueelle joskus uskaltautuu, ensimmäinen ajatus yleensä on, miksen tehnyt tätä aiemmin.
Pelko epäonnistumisesta on monelle este aloittaa elämässän yhtään mitään. Moni kamppailee nytkin sen ajatuksen kanssa, että sieltä se aurinko ja lämpö tuli, mutta kesäkunto ei... Ja ehkä helposti jäädään siihen ajatukseen, että no, sitten ensi kesänä, ehkä huomenna, ehkä myöhemmin. Puristellaan makkaroita peilin edessä ja surkutellaan kun ei mahduta viime kesän hellevaatteisiin... Otetaan siihen vielä ajatus siitä, että olenpas epäonnistunut, en saa koskaan mitään aikaiseksi.
Kun ymmärtää sen, ettei aina voi olla täydellinen ja epäonnistumisenkin jälkeen pääsee jaloilleen, on paljon helpompi uskaltaa aloittaa jotain uutta. Moni myös luulee, että esimerkiksi personal trainerit, fitness/body kisaajat ovat jotain yli-ihmisiä, jotka eivät koskaan kärsi motivaation puutteesta, lipsu ruokavaliosta tai epäile itseään. Totuus on kuitenkin se, että meilläkin on ne omat taistelumme mitä vastaan taistelemme. Ja tässäkin helposti tullaan siihen epäonnistumisen pelkoon.
On vaikea asettaa tavoitteita korkealla, koska pelkää sitä miten itse reagoi jos niitä ei saavutakaan. Mutta asian voi ajatella myös toisella tavalla; mitä sitten jos epäonnistuu. Jos on yrittänyt kaikkensa, tehnyt suuren määrän työtä ja tuleekin takapakkia, eihän sen tarvitse tarkoittaa sitä, että jos nyt et onnistunut, et onnistuisi koskaan. Aina ei saada niitä kirkkaimpia mitalleja, mutta kovalla työllä on palkintonsa. Tämä pätee moneen asiaan elämässä.
Joskus jopa eläminen pelottaa. Se että pitäisi heittäytyä ja uskoa siihen, että elämä kantaa. Mutta kannattaa muistaa, ettei mitään koskaan saa, jos ei uskalla heittäytyä ja ottaa joskus niitä riskejäkin. Kaikkiin elämän osiin ei ihminen voi vaikuttaa, mutta omaan ajattelutapaansa kylläkin.
Kannattaa opetella ajatusmalli, missä enemmän miettii menevänsä jotakin kohti, kuin jostakin pois päin. Kun miettii mikä on tavoite tai välitavoite sekä miten hyvältä se tuntuisi saavuttaa, se motivoi jo paljon paremmin, kuin ajatus siitä, etten halua olla niin huono kuin viimeksi, en halua olla ylipainoinen, en sitä, enkä tätä. Mielummin ajattelee, että haluan olla hyvässä kunnossa, terve, tyytyväinen itseeni, saada sen kirkkaimman mitallin, mikä itsekullakin sitten se tavoite on. Menee mielummin sitä hyvää kohti, niinhän me kesääkin odotetaan. Mennään kohti lämpöä ja aurinko!
Nauttikaa auringosta! Ja tähän loppuun vielä, ihanaa äitien päivää, varsinkin omalle rakkaalle äidilleni!
-Mira-
P.S. Käykää tykkäämässä mun Facebook -sivuista, löytyy täältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti