Tiedättekö sen tunteen kun ei yhtään huvita treenata, mutta kuitenkin pitäisi...? Minäkin tiedän ja toisaalta en. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa että treenimotivaatooni on aina hyvin korkealla. Syitä siihen taitaa olla pari; minä nautin itseni haastamisesta sekä itse treenistä ja toisaalta tiedostan, ettei löysäilyyn yksinkertaisesti ole varaa.
En halua tällä nostaa itseäni jalustalle että minäpä tyttö se jaksan treenata, vaan yksinkertaisesti olen onnellinen että motivaatiota riittää. Kyllä minullekin on tullut kausia jolloin on tuntunut, ettei huvita. Niitä on vain sattunut tulemaan äärettömän harvoin. Ehkä myös omaan jaksamiseeni auttaa se, että muistan levon tärkeyden ja ymmärrän miksi pitää pitää kevennettyä viikkoa.
Se fiilis kun on treeni tehty!
Minulle, ennen kaikkea sali, ja liikunta yleensäkin, toimii lääkkeenä vähän kaikkeen. Sillä on vedetty rakkaudenhuumat, stressit, sydänsurut ja v*tutukset läpi kerta toisen jälkeen. Sali on minun terapiaa, latausta, minun boostia.
Uskon myös siihen, että ihmiset voivat erittää endofiinejä eri tavalla. Toiset saavat niitä enemmän urheilusta kuin toiset. Kannattaa aina myös muistaa, että aloittaminen on se hankalin juttu. Kun liikunnasta tulee säännöllistä, siitä onkin vaikea luopua.
Uskon myös siihen, että ihmiset voivat erittää endofiinejä eri tavalla. Toiset saavat niitä enemmän urheilusta kuin toiset. Kannattaa aina myös muistaa, että aloittaminen on se hankalin juttu. Kun liikunnasta tulee säännöllistä, siitä onkin vaikea luopua.
Tiedän myös sen ettei tässä lajissa edes "vahvoilla" ole varaa löysäilyyn. Se hetki kun olet huipulla, ei jatku ikuisesti vaikka olet kuinka kovan työn tehnyt kiivetessäsi sinne. Ja varsinkin jos haluaa parantaa omaa suoritustaan, rakentaa kehoaan tiettyyn suuntaan, ei treenejä jätetä väliin, eikä yksikään toisto jää tekemättä.
Joskus mietin aiheuttaako addiktioni saliin ja urheiluun minulle erakoitumista. Toisaalta rakastan myös omaa itsenäisyyttäni ja sen olen ymmärtänyt että elämäni jakamaan tarvitsen toisen samanlaisen urheiluhullun kuin minä itse. Ja mielellään myös ihan urheilijan.
Semmoisen ihmisen, joka ymmärtää mitä on kun on intohimo ja palo tehdä tätä koko sydämellään. Olen joskus yrittänyt parisuhdetta ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään intoa liikkua ja pakko sanoa, että eihän se vain toiminut. En myöskään halua olla muuttamassa sohvaperunaa urheilijaksi, sillä mielestäni motivaatio liikkumiseen pitää tulla ihmiseltä itseltään.
Mukavaa loppuviikkoa ja muistakaa liikkua!
-Mira-
Semmoisen ihmisen, joka ymmärtää mitä on kun on intohimo ja palo tehdä tätä koko sydämellään. Olen joskus yrittänyt parisuhdetta ihmisen kanssa, jolla ei ole mitään intoa liikkua ja pakko sanoa, että eihän se vain toiminut. En myöskään halua olla muuttamassa sohvaperunaa urheilijaksi, sillä mielestäni motivaatio liikkumiseen pitää tulla ihmiseltä itseltään.
Kotoa löytyy kyllä reipas lenkkikaveri! <3
Mukavaa loppuviikkoa ja muistakaa liikkua!
-Mira-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti