Mira's Destiny Blog

maanantai 12. lokakuuta 2015

NFE, JeeJeeJee!!!




Mahtava fitnessviikonloppu Lahdessa takana. Ihan huipputaso kyllä Suomessa ja joka lajissa! Ja on se vaan hienoa, että myös suomessa nähdään prokisoja! Prokilpailijat olivat kyllä niin upeita, ei voi sanoin kuvata! Varsinkin kun kehonrakentajat kävelivät lavalle, meinasi silmät pudota päästä! ;)




    Tämän miehen rinnalla tunsi kyllä itsensä pieneksi; IFBB Pro Body Builder William Bonac. Ihanan hyväntuulinen mies oli kyllä jo aamupalalta alkaen! :D 



No, kyllähän näitä pro kisaajia oli ehtinyt nähdä jo aiemmin, suurin osa nimittäin asui samassa hotellissa kuin minä ja ystäväni Riina. Siinä oli siis jo aamupalalla aikaa hieman kisaajia silmäillä ja huh, hyvältähän ne näytti!! Myös messuilla oli mahdollisuus heihin törmätä, jutella sekä pyytää yhteiskuvaa. Sehän piti tietenkin itsekin tehdä, mutta valitettavasti eräs urheilija, jonka kanssa olisin yhteiskuvaan halunut, ehti kadota ennen kuin sain tilaisuuden... Noh, ehkä joku toinen kerta sitten. Jatkossa pitää ottaa tarkemmin selvää aikatauluista, missä, mitä, kuka on, ettei missaa mitään!! :D 





    Ihanan pirteä IFBB Pro Bikini Nathalia Melo.


Messut näyttivät hyvältä, mutta no, myönnetään se, että onhan ne aika pienet jos verrataan isoihin fitness expoihin, joita tuolla maailmalla pidetään. Tavallaan harmi, sillä uskon, että Lahden messukeskus tilana on hieman rajoittava tekijä sille, ettei tapahtuma pysty laajenemaan tarpeeksi. Itse en ole päässyt maailmalle fitness messuille, mutta muille eri alan messuille kylläkin ja tiedän mikä ero on jo sillä, että lähtee muualle Pohjoismaihin. No toivotaan, että tästä kehitytään. 



    Nathalian signeeraama fanikortti antaa motivaatiota omaan tekemiseen.




Se mitä toivoisin eniten, olisi ihmisten innokkaampi mukaan lähteminen. Että kaikkia kilpailijoita kannustettaisiin ja aploodit annettaisiin kaikille, osanottajan kotimaasta tai muista seikoista riippumatta. Tuntui välillä hieman oudolta, kun kannustuksia ei kuulunut ja meidän pieni joukko oli ainoa joka taputti, esimerkiksi alkukilpailuissa. Sitä heittäytymistä vain enemmän peliin yleisössäkin, kiitos! 





Mutta kyllä se kisojen aktiivinen seuraaminen, kilpailijoiden kannustaminen sekä messuilla kiertely vain ihan työstä käy!! Sitä oli aivan poikki kun kotiin pääsi, kädetkin täynnä kasseja, koska jotenkin oudosti ne vain lisääntyivät tuolla! 


Myönnettäköön myös se, että kyllä siinä hieman pelko kurkkuun nousee, kun oman sarjan line upia katseli. Että minun pitäisi noin upeille jatkossa pärjätä, huh?!? Alan helposti epäilemään itseäni, mutta nyt kun olen saanut päivän taas asioita mietiskellä, tulee taas se fiilis, että taistelutahto nostaa päätään. Eli minä ja ainoastaan minä olen se ihminen joka päättää mihin tähtään ja mitä haluan. Ja nyt vain kovaa, systemaattista sekä pitkäjänteistä työtä, niin eiköhän minussakin se kehitys joskus näy. 






    Ehkä ensin on parasta nyt vain uskoa itseensä, sitten voi todistaa epäilijöille heidän olleen väärässä!!! 


Ihana oli kuitenkin palata kotiin ja hakea Sonja kainaloon hoitopaikasta! Väsyneenä vielä pyykkiä koneeseen ja heti unille! 

Nyt onkin uusi viikko alkanut ja kevyttä treeniviikkoa vietetään! Tsemppiä kaikille ja jokainen kisaaja joka lavalle nousi; muistakaa, olette kaikki voittajia!


-Mira-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti